Kun siirrytään melkoisen ripeää vauhtia kohti sähköistettyä liikennettä, niin yhä useamman kotipihaan myös ilmestyy sähköauto. Jotta sähköautolla voisi ajaa, tulee sen akkua ladata aivan kuten älypuhelintakin. Latausta voidaan suorittaa milloin missäkin, työpaikoilla, parkkihalleissa, uimahallien pihalla ja miksei kotonakin. Tämä tietysti riippuu siitä, että mihin latausasemia on asennettu ja sattuvatko asemat olemaan juuri omien arkiajojen reiteillä.
Latauspaikkoja on kuitenkin saatavilla jo melkoisesti ja tuntuukin siltä, että uusia putkahtaa kuin sieniä sateella.
Latausasemia kartalla (Lähde: latauskartta.fi)
Uskoakseni suurin osa tämän hetken sähköautoilijoista lataa autoaan kotona. Tavistallaajalla auto kuitenkin lepää suurimman osan vuodesta kotipihalla, joten latauksen suorittaminen yöaikaan ja omasta seinästä on tavanomaista. Kotona latausta voidaan suorittaa aiemmin käyttämäni termin mukaisesti ”omasta seinästä” nk. suko-laturia (matkalaturiksi myös kutsuttu) käyttäen. Eikä siinä mitään, tällaisesta tavallisesta pistorasiasta voi sähköautoa ladata, mutta tällöin kannattaa huomioida suko-latauslaitteen latausteho.
Suko-laturi (SUKO=Suojakosketin)
Suko-laturi on yksivaiheinen, jolloin maksimivirta on 1x16A. Toisin sanoen yhdessä tunnissa sähköauton akkuun ladataan 3,7kW. Jos sähköauton keskikulutus on 20kW/100km, niin 10h yölatauksella saadaan ajokapasiteettia karvan alle 200km. Joillekin tämä päivittäiseen ajoon riittää, joillekin ei. Pidempää ajoa suorittavat joutuvat vähintäänkin miettimään, olisiko parempia ratkaisuja olemassa.
Voimavirtalaturi
Mikäli hieman latauspotkua halutaan lisää, on vaihtoehtoja käytännössä kaksi. Toinen on sähköauton lataaminen voimavirtapistokkeesta, jolloin latausteho kasvaa 3x16A. Toisin sanoen latausnopeus on kolminkertainen verrattuna suko-laitteeseen. Jos laskentaa pikaisesti harrastetaan, niin tunnissa sähköauton akkuun saadaan 11kW ladattua, joka on n.50km ajokapasiteettia ja yön yli -latauksessa akku on käytännössä aina täynnä.
Latausasema
No se viimeinen potentiaalinen vaihtoehto on sitten erillisen latausaseman hankkiminen, joka mahdollistaa 11kW:n lataustehon erilliseltä sähköasentajan asentamalta latauslaitteelta. Itse päädyin tähän ratkaisuun siitä syystä, että tarvitsin 11kW:n tehon ja voimavirtapistoketta ei ole käytettävissä. Lisäksi erillisessä latausasemassa käytetään kiinteää kaapelia, jota on varkaan vaikeahko varastaa ja samalla toki toivon kaapelin kestävän käytössä pitkään, kun sitä ei pistorasiapuolelle erikseen tarvitse aina ladatessa kiinnittää.
Latausasemia on markkinoilla lukuisia erilaisia ja varmasti kaikki ajavat asiansa. Itse päädyin lopulta Wallbox Pulsar Plus -latausasemaan, sillä olin kiinnostunut latauksen lisäksi kuormanhallintamahdollisuudesta, sekä etähallinnasta.
Wallbox Pulsar Plus -latausasema
Wallbox Pulsar Plus -latausaseman voi asentaa 3x16A kytkennällä (11kW), mutta laite tukee myös 3x32A lataustarvetta (22kW). Yksinkertaisimmillaan laite kytketään sähköverkkoon kiinni ja latausta voidaan lähteä käytännössä heti tekemään. Pulsarin voi asentaa 1-, 2- tai 3-vaiheisena ja useimmiten latauslaitteen asennus tehdään kolmivaiheisena paremman lataustehon tavoittelun saavuttamiseksi.
Laitetta on mahdollista käyttää kuormanhallinnan (Power Boost) kautta, jolloin latausteho määräytyy kulloinkin saatavilla olevan kuorman mukaan. Laite tukee Bluetooth- ja Wlan-yhteyksiä, sekä sitä voidaan hallita lähiverkon lisäksi myös Internetin yli. Talonyhtiöille Wallbox Pulsar Plus tarjoaa sitten mm. pykälää isompaa kuormanjaon (Power Sharing) mahdollisuutta, jossa useammille asemille kerrotaan aktiivisesti kuinka paljon kuormaa per vaihe on kulloinkin käytettävissä.
Pulsar Plus -mallissa latauskaapelin pituus on joko 5m tai 7m ja ja latauspistokkeen tyyppinä on Type-2. Ulkoseinään asennettaessa on erityisesti syytä laskea, kuinka monta metriä matkaa autolle latausasemasta on.
Pulsar Plus on fyysisesti melko pieni laite (leveys 16,6cm x Korkeus 16,3cm x Syvyys 8,2cm) eikä painoakaan ole kuin n. 2kg ilman kaapelia. Kaapelikerä on tässä paketissa ehdottomasti se painavin artikkeli. Laite on ulkoisesti miellyttävän näköinen musta pieni laatikko, jonka etupaneelia kiertää led-valo. Led-valo kertoo eri väreillä latausaseman statuksesta. Latausasema on mahdollista asentaa sekä seinä-, että jalusta-asennuksena.
Laite on mahdollista integroida mm. Home Assistantin, Amazon Echon ja Google Homen kanssa.
Sähkötyöt ammattilaisen toimesta
Ennen kuin Wallboxista on mahdollista saada sähköä ulos, tulee se kytkeä asianmukaisesti talon verkkovirtaan kiinni. Meikäläisen tapauksessa talo sähköineen on vanha ja latausaseman asennus vaati täysin uuden ja erillisen kaapeloinnin haluttuun asennuskohteeseen. Ei muuta kuin Googlesta latauslaitteiden asennuksiin erikoistuneita yrityksiä läpi ja tarjousta kyselemään.
Periaatteessa kuka tahansa sähköasennusluvat omaava ammattilainen kykenee asennuksen ohjeiden mukaisesti tekemään, mutta mielestäni asentajalla on hyvä olla taustaymmärrystä ja kokemusta nimenomaan sähköauton latauslaiteasennuksista ja kyseisen Pulsar-mallin kuormanhallinnasta. Olenkin Facebookissa nähnyt useita kommentteja, ”Asennus tehty, mutta kuormanhallinta ei toimi” ja syyksi paljastuu se, että asennuksen aikana ei ole latauslaitteen puolella tehty oikeita dippikytkin valintoja tai kytkennät on kytketty sitten kuitenkin hieman väärin.
Joka tapauksessa sopiva urakoitsija löytyi ja työn scopena oli kaapelointi sähköpääkeskuksesta latauslaitteelle, latauslaitteen asennus ja kytkentä, sekä Carlo Gavazzi EM340 -energiamittarin asennus ja kytkentä. Omina valmisteluina kaivoin maakaapelin suojaputkelle reitin talon ulkoseinästä tolpalle ja asensin tolpan paikalleen.
Lopulta sitten sähköalan ammattilainen saapui paikalle ja teki työnsä. Sisäpuolen lopputulos näkyvissä alla olevassa kuvassa. Vanhan sähköpääkeskuksen oikealle puolelle tuli uusi moduulikotelo, jonka sisällä vikavirtasuoja ja energiamittari. Talon päätaulun sähköt kiertää energiamittarin kautta, joka on kytketty Wallbox Pulsariin. Energiamittari päästää latauslaitteelle kaiken sen käytettävissä olevan virran ja laskee lataustehoa tarvittaessa silloin, kun esim. sauna on päällä.
Kuormanhallinnan avulla vältetään sulakkeen poksumiset ja minimoidaan manuaalinen tehon säätäminen. Kuormanhallintaa ei kuitenkaan ole pakko asentaa, mikäli sitä ei koe tarpeelliseksi. Tärkeää on tällöin ymmärtää, että kuinka paljon ja millaisia sähkösyöppölaitteita voi samanaikaisesti käyttää.
Nuo kaksi moduulikotelolta lähtevää 2,5″ kaapelia (musta ja valkoinen) kulkevat latausasemalle asti. Toinen näistä on normaali asennuskaapeli ja toinen tietoverkkokaapeli, eli toisin sanoen ulkoilmaa kestävä CAT7-kaapeli. CAT-kaapelilla on tärkeä tehtävä, sillä se toimittaa dataa energiamittarin ja latauslaitteen välillä kertoen mm. millä teholla sähköautoa voi juuri nyt ladata.
Ja jos joku kauhisteli miltä tuo nyt sitten näyttää, niin no worries. Sähköt jäävät 17cm syvän Ikea Enhet -kaapiston sisälle nätisti piiloon. 🙂
Ja ulkona… sateestakin riippumatta… lopputulos näyttää hyvältä. Tolpasta/asennusjalasta mainittakoon, että se on korkeudeltaan 150cm, jolloin latauspistoke on juuri sopivasti käden korkeudella.
Kaapelointi voidaan tuoda joko tolpan pohjasta tai sitten jommaltakummalta sivulta sisään. Wallbox Pulsarin mukana tulee erillinen latauspistokkeen teline, mutta tolpassa on omansa, joka on mielestäni heittämällä parempi kuin Pulsarin oma. Valot latauslaitteessakin palavat, joten elossa se on!
Wallbox Pulsarin käyttöönotto
Kun sähkömies on poistunut paikalta jää jäljelle latausaseman käyttöönotto ja tarvittavien asetusten säätäminen. Tämä on se käyttäjälle jäävä ja samalla helpoin osuus.
Puhelimeen asennetaan ”Wallbox” -niminen applikaatio. Kun asennus suoritettu, niin seuraavaksi käyttäjän tulee luoda myWallbox -tili. Tilin luonti perustuu siihen, että latausaseman tietoja on mahdollista tarkastella myös internetin yli nk. pilvipalveluja käyttäen ja tätä varten tarvitaan käyttäjätunnus-salasana -pari. Kun tili on luotu, niin seuraavaksi on aika lisätä latausasema applikaatioon. Latausaseman lisääminen tapahtuu Pulsar-laitteen vasemmalla puolella olevaa QR-koodia käyttäen. Applikaatiossa klikataan + merkkiä ja kamera jo käynnistyykin viivakoodin lukemista varten. Lopuksi ”Confirm” ja laite lisätty.
Wallbox-applikaation avatessa listataan kaikki käytettävissä olevat laturit. Valitsemalla halutun laturin, päästään näkemään laturin tarkempia tietoja.
Asetusvalikon takaa näkee laturin firmware-version tiedot ja asetetun maksimivirran per vaihe. Mikäli uutta firmware-versiota on tarjolla, ilmoittaa applikaatio siitä jo etusivulla ja ohjaa päivittämään Bluetooth-yhteyttä käyttäen. Oletuksena kun laturi on käyttöönotettu ja yhdistetty kodin langattomaan verkkoon (wlan), on esisijainen applikaation yhteysmuoto aina wlan ja mikäli olet poissa kotoa, niin yhteys latauslaitteeseen tapahtuu pilvipalvelun (Internet) kautta.
Wlanin/Internetin kautta käytettäessä kaikkia applikaation ominaisuuksia ei pääse muuttamaan, vaan tietyt asetusmuutokset on tehtävä Bluetooth-yhteyttä käyttäen. Tästäkin applikaatio muistaa kyllä ilmoittaa, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä.
Bluetooth-yhteydellä käytettäessä käyttäjän ja Wallboxin välillä ei voi olla montaa metriä. Itse saan muodostettua Bluetooth-yhteyden parhaimmillaan n. 10 metrin säteellä latauslaitteesta. Wlan-sovitin Wallboxissa on 2,4Ghz taajuusalueella toimiva. Sinällään 2,4Ghz on kantavuudeltaan parempi vaihtoehto kuin 5Ghz, mutta tässä mallissa antenni tai antennin suuntaus on toteutettu heikosti. Unifin tehokas tukiasema on 10m päässä latausasemasta (talon seinä välissä), ja silti kuuluvuus on aina minimissään. Datan kuljettamiseen latauslaite ei itse asiassa kovin paljoa kuuluvuutta ja nopeutta tarvitse, joten vaikka kuuluvuus olisi wlan-verkossa heikko, niin laitteen hallinta ja kulutuksen seuranta toimii moitteetta.
Päivitykset yms. kannattaa joka tapauksessa hoitaa laitteen vieressä seisten Bluetooth-yhteyttä käyttäen. Alla olevista kuvista oikeassa reunassa on nähtävillä mm. ”Power Boost” -ominaisuus, jota tarvitaan kuormanhallinnan käyttöönottoa varten ja jonka käyttöönotto onnistuu vain Bluetooth-yhteyden kautta.
Kun sähkömies on muistanut kääntää Wallboxin sisällä olevan dippikytkimen oikeaan kohtaan (tapauksessani 11kW) ja kytkeä CAT-kaapelin oikein, niin tämän jälkeen kuormanhallinta voidaan käyttöönottaa Wallbox-applikaation Power Boost -asetuksen kautta.
Maksimivirta sähköjärjestelmässä -kohtaan määritellään 16A (tapauksessani) ja nyt sitten Power Boost on käytössä. Ehkäpä perään kannattaa Wallbox bootti vielä tehdä, niin menee varmasti asetus perille. Se miksi käytän sanaa ”tapauksessani” johtuu siitä, että kaikilla Wallbox ei ole samalla setupilla käyttöönotettu kuin minulla. Käyttäjän pitää siis ymmärtää kuinka paljon tehoa laturista voidaan lataukseen käyttää ja mitä asetuksiin tuolloin tulee määritellä.
Wallboxissa on muitakin ominaisuuksia käyttäjän erilaisia tarpeita tyydyttämään. Itselle mielenkiintoinen ominaisuus on lisäasetusten alla oleva ”Energiakustannus”, johon voi veistellä oman kWh/s -hintansa ja ryhtyä seuraamaan latauksen kustannuksia. Mutta juu, paljon muutakin on käpisteltävissä, kuten kuvista voi päätellä.
Applikaation lisäksi Wallboxiin pääsee kiinni myös selainta käyttäen osoitteessa https://my.wallbox.com/dashboard. Kulutuksen tutkiminen ja laitteen asetusten säätäminen voi olla jopa mielekkäämpää läppäriä käyttäen. Tämä sama onnistunee myös Internetin yli mistä päin maailmaa tahansa.
Seuraavassa artikkelissa integroidaan Wallbox Home Assistantin kanssa ja katsotaan mitä sieltä on mahdollista saada irti.