Silloin kun pito loppuu, tarvitaan piikit renkaisiin eikö vain? Näinhän se toimii autoilussakin, että alle halutaan lisää kitkaa ja pitoa, kun talvikelit koittavat. Tämä kesä on ollut kuiva kuin krapula-aamun henkäys, joten märän nurmikon suditteluun ei ROB S600 ole tänä kesänä kovinkaan montaa kertaa joutunut. Märkä nurmikko on robottiruohonleikkurille oikeastaan se kaikista surkein olosuhde. Leikkuupinta on liukas ja pahimmillaan mutainen. Tämän lisäksi leikkuujäte pakkaantuu märkänä mm. renkaiden kuviointiin, joka vähentää renkaiden pitoa.
Voitaisiin melkeinpä sanoa, että normaalikesänä ROB S600:lle tulee tehdä renkaiden puhdistus vähintäänkin kerran viikossa. Näin siis, mikäli pito-ongelmilta halutaan välttyä. Tämä kesä…2021…ei ole nk. ”normaalikesä”, koska sateeton jakso on kestänyt useita viikkoja. Vaikka sadetta ei olekaan saatu ja aamukosteutta ei nurmen pinnassa juurikaan ole ollut, niin leikkuujäte kuitenkin löytää tiensä erityisesti renkaisiin ja jossakin kohtaa kuivillakin keleillä renkaista tulee lopulta slicksit.
Pitohaasteet näkyvät käytännössä siten, että hieman jyrkemmissä mäissä robotin kiipeämiskyky sakkaa. Renkaat vain pyörivät tyhjää ja eteneminen päättyy lopulta error-viestin kera. Tai vaihtoehtoisesti robotti törmää liian kevyesti esim. pusikkoon, eikä kevyen törmäyksen takia ymmärrä lopettaa etenemistä. Robotti ajelee muutaman minuutin paikallaan renkaat paikallaan pyörien. Joskus kohdetta vasten ajo voi kestää pidempäänkin, jolloin nurmikkoon ilmestyy upeat sudittelu-urat.
Pito-ongelmat eivät kohdistu vain McCullochiin, vaan koskevat kaikkia robottiruohonleikkureita. Joihinkin leikkureihin löytyy Internetin syövereistä valmiita piikkirenkaita, tai piikkikiekkoja, jotka kiinnitetään robotin renkaisiin.
Lähdekuva: mibrobo.com 
Lähdekuva: thingiverse.com
”Varaa aikasi piikitykseen..”
Onneksi ajanvarauksia ei tässä tarvita, sillä robotin rokottamisessa ei kauaa nokka tuhise. Kuka tietää, ehkäpä artikkelin myötä tätä rokotekattavuutta saadaan robottien keskuudessa kasvatettua 😉
Piikitys aloitetaan vanteen irrottamisella. Siihen tarvitaan pieni tasapäinen ruuvimeisseli. Vanne on viidellä muoviklipsillä kiinni, joten kun meisselin työntää vanteen reunan sisään, niin vipuvartta käyttäen ensimmäinen klipsi saadaan helposti auki. Siitä sitten eteenpäin klipsi kerrallaan, kunnes vanne irtoaa.
Vanteen irrottua renkaan sisäosa paljastuu ja piikitysprosessissa päästään eteenpäin.
Tässä kohtaa on hyvä putsata renkaiden pinta, jotta ruuveille löydettäisiin sopivat ja siistit paikat. Kuivan kesän saldona renkaan pinnassa on melko kovaa kuivunutta leikkuujätettä, joten renkaan kuvioinnista ei ole enää kuin 50% pitoapua. Kuiva jäte poistuu renkaan pinnasta ruuvimeisselillä rapsuttaen.
Sitten kaivetaan kaapista sopivat piikit. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin mustiin kateruuveihin kokoa 4,8mm x 25mm. Kateruuveja käytetään mm. peltikatteiden kiinnitykseen ja niiden pohjassa onkin tiiviste. Olivat sopivasti vielä mustia väriltään, joten näyttävät nätiltä. Kokeilin lokasuojan matalimmassa kohdassa kuinka paljon tilaa helman ja piikin välille jää ja totesin, että ihan hirveästi ei tilaa tule olemaan.
Vaihtoehtoina olisi käyttää pienempiä ruuveja, mutta sitten pelkona on, että piikkien vaikutus verrattuna nykyiseen rengaskuviointiin ei toisi merkittävää muutosta.
Hieman kun asiaa (ja renkaita) pyörittelin, niin huomasin, että renkaan sisäpuolella olisi enemmän pelivaraa. Eli suomeksi: Renkaan pinnan ja lokasuojan etäisyys on suurempi renkaan sisäreunassa, kuin renkaan ulkoreunassa.
Seuraavaksi onkin syytä pohtia, että kuinka monta piikkiä renkaaseen halutaan laittaa. En halua piikkejä kuin juuri sen verran, että rengas ei pääse sutimaan yhtään kokonaista kierrosta. Tästä syystä päädyin siihen lopputulokseen, että asennan 5 ruuvia per rengas.
Ruuvipaikkoja miettiessä kannattaa vilkaista renkaan sisälle ja valita sellaiset ruuvipaikat, joissa ei vahingossakaan ole alla vanteen kiinnitykseen tarkoitettuja kiinnikkeitä. Jos ruuvaat ruuvin kiinnikkeestä läpi, niin vannetta ei siihen kohtaan saakaan enää kiinni.
Kateruuvit ovat melko jykeviä suhteessa robotin renkaaseen, joten aluksi esiruuvataan pienempi ruuvi haluttuun paikkaan. Tämän jälkeen kateruuvi tiukalle kiinni. Tiiviste imee ruuvin hienosti renkaan pintaan kiinni.
Lopulta kaikki 5 ruuvia on renkaaseen nyt kiinnitettynä ja lopputulos näyttää mielestäni ihan hyvältä.
Sitten ei muuta kuin vanne kiinni, ja toiselle renkaalle tismalleen sama homma. Kuten kuvasta näkee, ulkoisesti suurta eroa nykyiseen ei tule.
Testituloksia
Tällä piikityksellä oli melkoisen suuri vaikutus robotin toimintaan. Hieman jopa yllätyin siitä, kuinka paljon enemmän pitoa tälläkin määrällä ruuveja jo saadaan aikaiseksi. Olen nyt viikon verran ajattanut robottia piikkien kanssa ja yksi aiemmin ongelmia aiheuttanut jyrkkä rajalanka-alue ei enää tuota robotille päänvaivaa. Tuossa kohdassa aiemmin, kun robotti osui rajalankaan, sen piti peruuttaa kumpua ylös päin. Tämä yleensä aiheutti taas sen, että robotti lähti kaartamaan peruuttaessaan joko vasemmalle tai oikealle. Nyt robotti peruuttaa suoraan taaksepäin, kun pitoa on vetävissä renkaissa enemmän.
Tuo samainen kohta on aiheuttanut ongelmia erityisesti märällä kelillä, jolloin robotti pidon puutteen takia ajautuu rajalangan väärälle puolelle. Nyt täytyy vain odotella sateita ja katsoa sitten, miten robotti tuon paikan jatkossa taklaa.
Ilokseni huomasin myös, että kevyiden törmäysten aiheuttamat paikallaan ajot loppuivat tyystin. Nyt kun renkaat eivät jää paikalleen pyörimään tyhjää, niin robotilla on ymmärrys siitä, milloin rengasmoottorit pitäisi sammuttaa ja kääntää robotin nokka muualle. Ohessa viikon piikeillä ajon jälkeen kuvaa pohjasta ja renkaista. Kuiva ruoho edelleenkin pakkaantuu renkaan pintaan, mutta piikkien ansiosta pitoa löytyy vaikka muu rengaskuviointi katoisikin.
