Valohulluuden takana?

”Hei, olen valohullu”.

Tuossa ytimekkäästi se, miten itseäni blogiin liittyen kuvailisin. Olen aina nähnyt valoissa jotakin ylimääräistä, jotakin sellaista jota saattaa jäädä tuijottamaan pitkäksikin  ajaksi. Valon eri sävyt, se miten valo heijastuu ympäristöön, tai miten erilaisia valaistuksen värejä käytetään kiinnittää heti huomioni. Ei, en ole siinä mielessä hullu tai oman arvioni mukaan normaalimassasta kovastikaan poikkeava yksilö. Jos törmäät minuun kadulla, et todennäköisesti huomaa valohulluuden oireitani lainkaan.

Älyvalot ja valoteokset

Tällä vuosikymmenellä led-tekniikka on nk. pompsahtanut kuluttajien saataville. Jos vielä vuosikymmen sitten valaistiin satunnaisesti kansanjuhlien yhteydessä joidenkin tärkeiden kaupungin rakennuksen ulkoseiniä, niin nykyään vuosittain järjestetään esimerkiksi laajempia valofestivaaleja, joissa leikitellään valon värien ja kohteiden muotojen kanssa useamman päivän ajan. Laajemmin Euroopassa näyttäisi siltä, että valoja käytetään ainakin isommissa kaupungeissa ympäri vuoden ja tämä saa valohullun totaalisesti sekoamaan (positiivisesti)! Kukapa ei muuten lämmennyt Suomi100:n sinivalkoisiksi värjätyille Niagaran putouksille tai Globenin siniseen kuplaan, wau! Tänä päivänä kuka tahansa peruspulliainen (kuulun tähän ryhmään) voi astella ostoksille kauppaan ja toteuttaa oman sinisen kuplansa vaikkapa omalle kotipihalleen. Sisä- ja ulkotilojen valaiseminen älyvaloilla tai eri väreillä tilanteiden tai tarpeen mukaan on siis jo ihan arkipäivää, eikä suinkaan enää mitään ”tulevaisuudessa” -mutinaa.

Globen Suomi100 -valaistuksessa (Lähdekuva: yle.fi)

Älykodin määritelmä?

Valohullun oma tulkinta älykodista on seuraava; jos jotain kodin toimintoja voi teknisellä välineellä automatisoida tai arjen askareita turvata ja yksinkertaistaa, täyttää se älykodin kriteerit.

Päivittäin teen huomioita arjen rutiinitilanteista, joita olisi mahdollista tehdä nykyistä tehokkaammin ja jopa vähentäen ihmisen tekemän työn osuutta. Eikä kyseessä suinkaan ole syvältä sikiävä laiskuus, vaan haluaisin aidosti käyttää vapautuvan ajan sellaisiin asioihin, jotka ovat minulle huomattavasti tärkeämpiä. Jo yksinään robotti-imurin hankkiminen vapautti noin 120h vuodessa aikaa käytettäväksi johonkin muuhun.

Lisäksi väkisinkin tulee mietittyä keinoja, joilla voisi turvata ja valvoa omaa kotia, tai säästää asumisen kuluja. Tässä kohtaa täytyy toki muistaa, että ostamalla 1000€:lla etäohjattavia termostaatteja tai sähköpattereita, ei säästöt lämmityskuluissa välttämättä kovin nopeasti toteudu. Kertahankinnat toki aina kirpaisevat, mutta hankinnan jälkeen ainakin itsellä on usein levollinen olo. Käyttöönottohetkellä voi näet heti ryhtyä vaikuttamaan esim. niihin lämmityksen kuluihin säätämällä termostaatit pienelle, kun ketään ei ole kotona.

Bloggari Valohullusta vielä..

Okei, mutta palataanpa sieltä Globenin kuplasta ja automatisoinnin ihanuudesta takaisin Valohullun arkeen. Aidosti olen -82 maailmaan putkahtanut työssäkäyvä ja perheellinen mies, jonka vapaa-ajan nk. ”oman vapaa-ajan” osuus täyttyy usein uuden kodintekniikan testaamisesta, älykodin (tai edes älykotifiiliksen) kehittämisessä ja valaistuksen säätämisen parissa. Tähän käytettävä aika on melko rajallista, koska ensisijaisesti vapaa-aikani menee perheen kanssa touhutessa ja kotihommia tehdessä. Se pieni rajallinen aika kuitenkin mikä tälle teknisorientoituneelle harrastukselle jää, olisi tarkoitus pukea jatkossa myös sanoiksi ”Valohullun blogiin”. Blogin tarkoituksena olisi esitellä valohulluuden ja älykotisekoilun aiheuttamia lopputuloksia, mutta aidosti myös herättää keskustelua ja kerätä kenties muita aiheesta kiinnostuneita jakamaan mielipiteitä, vinkkejä ja ajatuksia.

Jos siis tunnistat itsessäsi edes pienen ”valohulluuden” tai ”älykotifanaatikon”, tervetuloa lukemaan ja osallistumaan 🙂

Vieritä ylös